Tietoa kaneista
Lemmikkikani on nimitys kaniinin lemmikkinä pidetylle muodolle. Kesykanit polveutuvat villikaneista, jotka ovat sukua Suomessa esiintyville rusakoille ja metsäjäniksille.
Kani voi olla niin kaupunkilaisen sisälemmikki kuin maaseudulla viileämmissä tiloissa asutettu lemmikki. Kani voi olla näyttelyeläin, jonka kanssa kilpaillaan näyttelykehissä tai esteareenalla, tai kani voi olla tuotantoeläin, mm villan- tai lihantuottajana.
Kani on mukava sisälemmikki. Se on perusluonteeltaan siisti, seurallinen ja hiljainen eläin. Kanin voit opettaa hiekkalaatikolle, jolloin vältytään enimmiltä papanoiden keräilyltä kanin kulkureittien varrelta. Kun kania pidetään vapaana asunnossa, niin ei elämä ole kuitenkaan täysin vaivatonta tai vaaratonta. Ihmisen mielestä sopimattomat vessapaikat ja pureskelukohteet ovat usein kanille hyvinkin mieluisia. On ymmärrettävä, että kanin mielestä sähköjohdot muistuttavat herkullisia juuria ja niitä on suorastaan pakko maistaa - suojaa siis sähköjohdot asianmukaisesti. Ja kaikki pehmoiset alustathan ovat mukava paikka pissata... Ethän jätä kania asuntoon vapaaksi ilman valvontaa.
Kania voidaan pitää myös ulkosalla lauhkealla säällä. Suorassa auringonpaisteessa kani ei viihdy. Yleensä suositellaan kanin pitämistä valjaissa, tai sille rakennetussa vahvassa ulkohäkissä. Häkin on syytä olla korkeaseinäinen, mutta se tarvitsee myös katon kanin karkaamisen ja haukkojen ja muiden petolintujen varalta. Kani voi myös kaivaa tunnelin seinämien alitse joten estä tämä upottamalla esim. häkkiverkkoa myös maahan.
Erilaisia kanirotuja on maailmassa jopa sadottain - on kääpiörotuja, pieniä rotuja, keskisuuria rotuja, poikkeavaturkkisia rotuja, suuria rotuja ja jättirotuja. Kaikki maailmalla hyväksytyt rodut eivät kuitenkaan ole hyväksyttyjä Pohjoismaissa. Listaus pohjoismaissa hyväksytyistä roduista löytyy kani-standardikirjasta -> Nordisk Kaninstandard.
Lähde: Wikipedia ja Suomen Kaniyhdistys Ry
Lisätietoja kanin hoidosta ja ruokinnasta löytyy Lurppa.net-sivustolta.